Uoma













Teokseni syntyvät halusta kurkottaa kuvaa kohti, niihin säilöttyihin muistoihin. Olen valokuvannut rantakallioita vuosina 2017–2021 paikoissa, joissa tunnen erityistä kuuluvuutta. Valokuvaamalla pyrin tallentamaan kuulumisen kokemuksen, joka herää tuossa kohdassa, jossa maa muuttuu mereksi.

Kaiverran mustavalkoisten valokuvien pintaa terävällä, metallisella raapekynällä ja käyn vuoropuhelua kuvien ja luonnon kanssa. Jäljittelen kallioiden muotoja, jahtaan niitä. Leikin valokuvien kanssa, pyrin sukeltamaan niiden sisälle. Yritys päästä valokuvan sisään rikkoo sen pinnan, ja teosta jää valkoinen leikkuupinta, kuilu, uoma. Valokuvat ja niihin kuvattu luonto pysyvät kaukaisuudessa, saavuttamattomana. Pigmenttiprintin pinta taipuu tekoni myötä, ja teokset muuttuvat uniikeiksi yhdistelmiksi valokuvaa ja kaiverrusta. Läsnä on liike, aika ja sattuma.

Työskentelen Tapio Wirkkalan tavoin silmät sormenpäissä. Asetun valokuvien äärelle ja annan käteni johdattaa sellaisen kuvan äärelle, jonne pelkällä valokuvalla ei ole pääsyä. Tutkin, mitä ja miten käden on mahdollista nähdä. Missä kohtaa kaksi erillistä kuvaa solmiutuvat yhteen, missä ne eroavat? Kiviä kaiverran kuten kuviakin. Muutan ne muistoiksi, jäljiksi kohtaamisestani luonnonmateriaalin kanssa.